Meno-paluu Keravalle

Antin elämä ja asenne maailmaa kohtaan ovat lipsahtaneet pahasti negatiivisen puolelle. Ei perhettä, ei työtä eikä oikein muutakaan elämän sisältöä. Seinää koristaa huoneentaulu: ”Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi toimia edes huonona esimerkkinä.”

Muutosta on kuitenkin ilmassa. Antti löytää töitä, ja sen myötä tarjoutuu yllättävä mahdollisuus Keravan matkaan. Se on iso juttu miehelle, joka ei yleensä juuri Tampereen rajoja ylitä. Eikä siinä vielä kaikki. Yhtäkkiä Antin elämän sekoittaa nainen, joka ei ole niin uusi tuttavuus kuin aluksi vaikuttaa. Ulkoisesti mikään ei muutu, mutta miehen sisäinen maailma on mullistunut.

Pysähtyneisyyden aika on ohi, ja välillä elämä suorastaan hengästyttää. Antti on löytänyt aarteen, jota ei voi kuitenkaan saada eikä edes havitella omakseen. Mutta jospa sittenkin?

Rakastumisen ja pakkomielteen häilyvä raja saattaa välillä hiuksenhienosti ylittyä Antin ripustautuessa unelmaansa.

Tilanteesta ei näytä olevan ulospääsytietä, vai onko sittenkin – ja millainen tie se on?

Tampereen ja Keravan väliä kuljetaan ajatuksen voimalla jatkuvasti ja lopulta myös fyysisesti. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista, mutta ainakaan Antin huumori ei ehdy tiukimmissakaan käänteissä.